keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Schrödinger ja kissa


Eläinlääkärin ihanneasiakkaan Joonaksen sairauskertomus vain jatkuu. Kypäräpakkoa ja poistumiskieltoa on taas määrätty muutama päivä lisää. Onneksi huolellisen päivittäisen haavanhoidon ja puolitoistakertaisen antibioottiannoksen myötä kivesvarkauden jättämät haavat näyttäisivät vihdoinkin alkavan parantua.

Miten jostain, mitä ei oikeastaan ole edes olemassa, voi olla niin paljon vaivaa? herra Mäykynen ihmettelee. Joonaksella on ollut ylenmäärin aikaa etsiä vastausta muun muassa kvanttimekaniikasta, sillä tulehdusriskin minimoiseksi ulos ei pääse ja herra Mäykysen olo on kuin aaltopaketilla äärettömän syvässä potentiaalikuopassa. Kissamaisesti Joonas on lähestynyt kirjaa kaikin aistein ja yrittänyt myös osmoosioppimista.

Valitettavasti voi olla niin, että Schrödingerin yhtälökään ei tarjoa Mäykysen etsimiä vastauksia, sillä herra alkaa olla jo varsin makroskooppinen kappale ja klassinen tarkastelu on siten riittävää. Oikeastaan modernin fysiikan ilmiöistä herra on osoittanut kiinostusta lähinnä tunneloitumiseen, jota tapahtuu erityisesti muovipussien läpi sekä koloista, joista Mäykynen ei klassisen tarkastelun mukaan voi mahtua. Halkaisijaltaan 20-senttinen kauluri tosin haittaa herran tunneloitumispyrkimyksiä merkittävästi. Oikeastaan se laskee kissan energiatasoa muutenkin niin paljon, että mistään virittyneisyydestä ei voi puhua. Sen sijaan, kun kaulurin ottaa pois, Joonas alkaa välittömästi juosta huoneiden välillä harmonisena oskillaattorina annihiloidakseen tielle sattuvat leluhiiret. Herra Mäykysen harmiksi korkeat energiatasot ovat sallittuja vain henkilökunnan välittömässä valvonnassa, ja niinpä kaulurivaimennin on vielä toistaiseksi päässä suurimman osan vuorokaudesta.


Viikon kissakuvahaasteen aiheena on kirja tai lehti.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Kurjuuksien kurjuus

Kuten Akrobaattijutussa jo lyhyesti mainittiinkin, herra Mäykynen on taas pönttöpää. Eilen illalla henkilökunta huomasi Mäykysen peräpään haisevan omituiselle ja lähempi tarkastelu osoitti, että kastraatiohaavasta tihkui hiukan ruskehtava mönjää. Nivusen haava on parantunut moitteettomasti, mutta normaalikiveksen poistohaavan parantuminen on ollut kovin hitaan oloista ja nyt sitten tuli vielä selkeä takaisku. Yön yli nukuttiin, mutta heti aamulla herra pakattiin kantokoppaan. Suuntana oli Mevet, jonka poliklinikka aukeaa jo klo 7.30. Odotustilassa vierähti tovi, mutta Mäykynen käytti ajan hyväkseen tekemällä äänenavausharjoituksia. Vieressä olevasta koirasta lähti tosin välillä niin outoja ääniä, että jopa herra Mäykynen mykistyi hetkeksi.

Eläinlääkäri totesi Mäykysen karvanoppajäänteen tulehtuneeksi. Herra Mäykynen ei ymmärrä, mille puoskarille se oikein vietiin, sillä kypäräpakko tuli taas kymmeneksi päiväksi! Ja ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi: tuon kymmenen päivän ajan aamuin illoin pitää syödä myös erittäin epäilyttävä Clavubactin-antibioottitabletti. Kaikki tämä vain siksi, että peräpään haju ja vuoto eivät miellytä henkilökuntaa. Mäykynen olisi kyllä mielestään voinut aivan hyvin hoitaa itse peräpääongelmansa.

Akrobaatti


Viikon kissakuvahaasteessa haetaan kissamaisia venytyksiä, ja niissä herra Mäykynen on kissana melko etevä. Jopa niin etevä, että eläinlääkärin asentaman kaulurin kanssa takapään nuoleminen ei tuottanut supernotkealle herralla liikaa vaikeuksia. Niinpä kauluri oli päivitettävä suurempaan malliin.

Kaulureista puheen ollen Joonaksella on aamuisen päivystyskäynnin jälkeen taas sellainen päässään. Kastraatiohaavaa parannellaan nyt antibioottien voimin, ja pönttöä pitää pitää taas seuraava viikko.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Uusia tuttavuuksia


Tänään oli taas ulkoilupäivä. Ensimmäistä kertaa herra Mäykynen tutustui minikokoisiin kaksijalkaisiin. Herra oli keskittynyt tuulen pyöritteleminen lehtien takaa-ajoon, kun paikalle ilmestyi kaksi lasta isoäitinsä kanssa. Mäykysen mielestä lapset olivat hyvin mielenkiintoisia ja jänniä vaanimiskohteita. Lasten mummolassa oli myös kissa, joten heille tilanne ei ollut poikkeuksellisen ihmeellinen. Mummolan kissavanhus oli kuulemma tunnettu epäluuloisesta suhtautumisestaan pikkuihmisiin, joten lapset oli opetettu silittämään vain sylissä olevia kissoja. Niinpä herra Mäykynenkin pääsi syliin. Turkin samettinen pehmeys ja leopardikuviointi saivat ihailuja osakseen. Hetken herra jaksoi poseerata ihmeteltävänä ja pikkukäsien silitettävänä, mutta sitten Mäykynen sai tarpeekseen ja loikkasi maahan jatkamaan vaanintapuuhiaan. Henkilökunta oli kuitenkin tyytyväinen Mäykysen käytökseen, koska kynnet pystyivät kiltisti piilossa ja herra käyttäytyi muutenkin asiallisesti. Eiväthän suuret tähdetkään viihdy salamavalojen loisteessa ja yleisön pällisteltävänä kuin pienen hetken, joten sallittakoon herra Mäykysellekin pikainen poistuminen faniensa keskuudesta.

Pienen metsälenkkeilyn jälkeen ja punatulkun tuloksettoman vaanimisyrityksen jälkeen polulla tuli vastaan karkeakarvainen mäyräkoira. Herra Mäykysen suhtautuminen koiriin on yleensä varovaisen innostunutta, mutta kuitenkin hyvin varautunutta. Tällä kertaa Mäykynen heittäytyi makaamaan keskelle polkua kuin metsän omistaja. Henkilökunta kuitenkin nosti herran polun sivuun, koska olisi ehkä reilua päästää koira jatkamaan matkaansa. Koira yritti innostaa herra Mäykystä leikkimään, mutta Mäykysen kylmäkiskoisuus sai mäyräkoiran tolalataan ja järkyttynyt pikkukoira alkoi hermostuksissaan haukkua niin että koko metsä raikasi. Herra Mäykynen ei värähtänytkään, vaan oli niin cool, kuin vain kissa voi olla. Häntänsä herra vaivautui hiukan pörhistämään, mutta noin metrin päässä koirasta seisonut herra ei vetäytynyt senttiäkään. Vihreänruskeat kissansilmät loivat hermostuksissaan haukkuvaan koiraparkaan jääkylmiä silmäyksiä. Herra Mäykysellä ei ole itsetunto-ongelmia, vaan puolivuotiseen elämänkokemukseensa nojautuen herra uskaltaa seistä vapisematta vaativienkin haasteiden ja uhkaavien tilanteiden edessä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Kissakuvahaaste 85: Mustavalkoinen

Virallinen "Mitä ihmettä henkilökunta taas touhuaa tuon kameran kanssa?"-potretti nuoresta herra Mäykysestä mustavalkoisena.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Vapaus


Herra Mäykynen on vapaa kuin taivaan lintu. Ainakin melkein. Herra kulkee tosin yhä valjaissa ja syö kupista valmiiksi eteen kannettua ruokaa. Pönttö on kuitenkin heitetty nurkkaan, ja ovenkarmeihin kolahteleva elämäntyyli on ainakin joksikin aikaa historiaa.

Lauantaina Joonas kävi taas pitkästä aikaa ulkoilemassa. Sää oli kehnohko, mutta tihkusade ei herra Mäykysen retkeilyä tuntunut haittaavan. Pihalla oli niin kivaa, että tunnin lenkin jälkeen piti sisään tultua huutaa vielä toinen tunti ja vaatia uusintaulkoilua. Henkilökunta on tyytyväinen: Elämä on palannut vanhoihin uomiinsa.

Ery-Syd

Herra Mäykysen henkilökunta kävi katsastamassa Ery-Sydin kissanäyttelyn viikonloppuna Myllypurossa. Näyttelyn komein kolli oli kuvassa tuomarille poseeraava Lion, joka oli lauantaina kategoriassaan Best-in-Show ja sunnuntainakin melkein. Paljon onnea!

lauantai 11. lokakuuta 2008

Kyttäystä ja hössötystä


Jos herra Mäykynen osaisi käyttää puhelinta, se olisi varmasti jo soittanut eläinsuojeluvalvojalle. Viimeiset puolitoista viikkoa herra on joutunut melkein jatkuvasti kulkemaan epämiellyttävä muovihärpäke päässä. Liikunnallisten aktiviteettien järjestäminen on pudonnut lähes nollaan. Pallot eivät lentele eikä kukaan heiluttele viuhkaonkia pitkin lattioita. Herra Mäykynen on melkeinpä luopunut toivosta ja lopettanut jopa vaativan mäykynän ulko-oven edessä, koska se tuntuu nykyään olevan täysin tuloksetonta. Kukaan ei enää ulkoiluta pientä kissarukkaa. Nenän eteen tuodaan vain jotain älypelejä, mutta kuka niillä jaksaisi päiväkaudet leikkiä. Johan on todettu, ettei puupallo irtoa siitä typerästä lautasesta. Herra Mäykynen on kyllä päättänyt, että vielä joku päivä se irtoaa ja ottanut hampaat hommaan avuksi. Tosin kyttäävä henkilökunta varmaan kohta poistaa senkin lelun käytöstä ettei raukka vain tukehtuisi puupalloonsa.

Herra Mäykysen mielestä on vapaudenriistoa, että nuori ja reipas kissapoika ei saisi enää tehdä oikeastaan muuta kuin kehrätä söpösti sylissä, syödä, nukkua ja rauhallisesti leikkiä leluhiirien ja älypelien parissa. Jos hyppää tiskipöydälle, niin heti on joku nostamassa alas ja selittämässä ettei siellä voi nyt olla, kun lasit tippuvat lattialle. Mäykysen mielestä henkilökunta voisi miettiä hiukan syy-seuraussuhteita: jos pistää kissan päähän muovipöntön, niin onko sitten ihme, että lasien seassa ei mahdu enää kulkemaan ilman, että jokunen silloin tällöin kaatuu tai pomppaa lattialle. Ikkunalle hyppääminenkin on tehty äärimmäisen vaikeaksi, koska pönttö kolahtaa lasiin aina kun herra päättää seurata ulkomaailman tapahtumia. Ei siis riitä, että ulkoilu on lopetettu, vaan myös pihan tapahtumien seuraamista on kohtuuttomasti hankaloitettu.

Henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminenkin on nykyään henkilökunnan armon varassa. Jostain selittämättömästä päähänpistosta johtuen herra Mäykynen jotuu nykyään kulkemaan suunnilleen pissat housussa, koska takapään puhdistustoimet on ankarasti kielletty. Pesutoimia kytätään huolella ja pesumahdollisuuksia on kaulaan laitetun muovilautasen vuoksi tarjolla vain satunnaisesti.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan kyttäyksen lisäksi henkilökunta näyttää seuraavan suurennuslasilla herra Mäykysen toimia. Välillä herra on ollut henkilökunnan mielestä aivan liian apaattinen. Parina päivänä taas kakka oli ihan väärän väristä. Herra Mäykysen mielestä henkilökunnan vaatimukset ovat täysin järjettömiä: ei saa riehua ja aktiviteetteja ei tarjota, mutta heti ollaan kiikuttamassa päivystykseen, jos nukkuu. Onkohan tosiaan herra Mäykynen se, jonka toimia tässä taloudessa pitäisi seurata?

torstai 9. lokakuuta 2008

Soitto kotiin


Valokuvatorstain viikon aihe sopii herra Mäykyselle kuin ämpäri päähän.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Operaatio karvanoppa


Korkea puolen vuoden ikä on saavutettu ja kollimaisuus on alkanut vähitellen hiipiä esiin. Herra Mäykynen koki saman kohtalon, kuin mitä Mauno-mau kauhulla odotti jo pari viikkoa sitten. Tiistaina oli pallinpoisto-operaatio ja siitä asti herra on ollut sairauslomalla. Toimenpidettä varten matkustettiin Felina-kissaklinikalle. Joonaksen epäonneksi vain toinen kulkunen oli ilmestynyt paikalleen ja toinen oli jäänyt matkan varrelle. Tämä seikka oli toki henkilökunnan tiedossa, sillä peräpään epätasapainoa ei oikein voinut olla havaitsematta. Toisen kiveksen eläinlääkäri tunsi nivusessa ja sieltä se yritettiin poistaa. Mokoma ehti kuitenkin leikkauksen yhteydessä karata vatsaonteloon ja sinne se jäi, koska samalla leikkauskerralla ei enää ollut aseptiikan vuoksi mahdollista avata vatsaonteloa. Vielä myöhemmin syksyllä herra Mäykynen joutuu uudelleen operoitavaksi — Joonas tosin on vielä onnellisen tietämätön tästä kohtalostaan.

Mukaan leikkauksesta saatiin kirjalliset ohjeet, joita herra Mäykynen on kuuliaasti noudattanut. Nivusen haavataitosta pidettiin kaksi päivää, haavoja ei ole nuoltu ja yhtään ei ole riehuttu ja eikä hypitty, koska sehän nyt olisi aivan tyhmää. Niin ja lehmät lentävät.

Tippaneulan sidoksen herra Mäykynen poisti etutassustaan jo ennen kuin meille oli ehditty kertoa hoito-ohjeet. Koko sen ajan kun eläinlääkäri jutteli kanssamme Joonas hyppi pitkin kantokopan seiniä. Eläinlääkäri tyynesti kommentoi, että oli laittanut haavan pinnalle yhden ylimääräisen lisätikin, koska kyseessä on bengali.

Kotiin päästyämme herra Mäykynen ensi töikseen poisti kaulurinsa ja repi pois sen siteen, jonka piti olla paikallaan kaksi päivää. Ai miten Mäykynen siinä onnistui? Henkilökunta katsoi ainakin monta sekuntia jonnekin muualle ja kyllähän reipas bengali siinä ajassa jo tuollaiset asiat hoitaa. Kauluri laitettiin takaisin ja kiinnitettiin tällä kertaa kaulapannalla, jollainen oli kotimatkalla käyty eläinlääkärin ohjeen mukaan ostamassa. Nyt kauluri näytti pysyvän päässä, mutta hetken kuluttua selvisi, että herra Mäykynen pystyi vääntämään itsensä sellaiseen asentoon, että haavan vaivihkainen lipitys onnistui. Henkilökunta alkoi vaipua epätoivoon, koska tunnin sisällä jokseenkin kaikkia hoito-ohjeita oli jo rikottu.

Onneksi haavan nuoleminen oli kuitenkin sen verran vaikeaa kaulurin kanssa, että herra Mäykynen jätti haavat melko hyvin rauhaan. Henkilökunta uskalsi jopa mennä nukkumaan. Tosin herra Mäykynen suljettiin makuuhuoneeseen, jotta Joonas ei pääsisi vapaasti riehumaan ympäri taloa yön aikana. Yleensä herra Mäykynen nukkuu öisin, mutta ei nyt. Myös henkilökunnan yöunet jäivät vähäisiksi, koska herra kolisteli kaulurinsa kanssa surutta ympäri makuuhuonetta. Aina välillä heräsimme suureen kolaukseen, kun Mäykynen hyppäsi ikkunalaudalle ja kauluri kolahti lasiin. Aamun valjetessa herra Mäykynen kaulurista välittämättä kipusi ketterästi Catmaxiin ja hyppäsi sieltä päättömän hypyn keskelle sänkyä. Olikohan sittenkään ollut hyvä idea antaa herralle opioidikipulääkettä leikkauksen yhteydessä?

Aamulla herra Mäykynen matkasi vakihoitopaikkaansa. Henkilökunta ei ihan luottanut, että houdini-Mäykynen olisi pitänyt kauluriaan kovin monta minuuttia ulko-oven sulkeutumisen jälkeen, joten herra kyydittiin paikkaan, jossa kokopäivävalvonta oli mahdollista. Loppuviikon Mäykynen viettikin hoitopaikassaan, tosin henkilökunta kävi iltaisin vierailulla tapaamassa toipilasta. Mäykynen oli osannut olla hurmaava myös puolikuntoisena ja vaativa mäykynäkin alkoi kuulemma aina vasta silloin kun vakihenkilökunta tuli vierailulle. Perjantaina herra matkasi taas takaisin kotiin ja täällä olisi nyt tarkoitus lepäillä koko viikonloppu. Vauhtikin on jo paljon hiljaisempi, kun opioidieuforia on mennyttä ja käytössä on vain tavallinen tulehduskipulääke.